Olen seuraillut täältä Espanjasta tällä kertaa Suomessa valtavan kohun nostanutta uutista, jossa Turun apulaispormestari Piia Elo kertoi aiemmin Ilta-Sanomille, että Afrikan tähti-pelit tullaan poistamaan niiden toistamien haitallisten stereotypioiden vuoksi. Voi hyvä jyssäys, sanon minä. Olen aiemminkin kommentoinut, että Suomessa on aina joku yksi asia, joka nostetaan tikun nokkaan ja siitä alkaa sitten sen saat….linen kohu ja nyt se on tämä.

Minäpä kerron lapsuuden ystävästäni, joka aikoinaan opiskeli opettajaksi Ruotsissa ja työskenteli maahanmuuttajille suunnatun alakoulun luokan kotikielen (Ruotsi) ja luokan opettajana. Ystäväni kertoi minulle kerran, että on yksi asia, jota hän häpeää ja katuu syvästi omassa tekemisessään opettajana. Oli juuri hyväksyttyYK:n Lapsen oikeuksien yleissopimus YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989 ja se oli tullut voimaan kansainvälisesti vuonna 1990. (Suomi liittyi sopimukseen elokuussa 1991.), eli tästä kertomastani tapauksesta on kauan.

Ystäväni luokan lapset koostuivat monesta eri kansalaisuudesta ja ihon väristä. Ystäväni kertoi oppimateriaalin mukaisesti oppilailleen tästä uudesta kansainvälisestä sopimuksesta ja sen lapsille tuomasta suojasta, oikeuksista ja arvostuksesta jne. Lapset olivat kuunnelleet haltioituneina ja hiljaa. Ystäväni oli kysynyt lapsilta, että kuinka monta erimaalaista lasta ja mahdollisesti eri ihonväristä lasta nämä tuntevat. Koko luokka oli ollut hiljaa ja kertonut sitten ihmeissään, ettei kukaan tuntenut yhtään sellaista. Tässä tulee sitten se suurimman epäonnistumisen teko; ystäväni oli sanonut lapsille, että ”hei, katsokaapa ympärillenne, tässä luokassa” ja jäänyt odottamaan ahaa-elämyksiä. No, niitä ei tullut, vaan lapset olivat lievästi järkyttyneet, kun olivat huomanneet toistensa erilaisuuden, jota he eivät olleet koskaan aiemmin nähneet. Luokkakaverit olivat luokkakavereita, ei kansallisuuksia, tai värejä, he olivat lapsia! Tämä asia vaivasi ystävääni vuosikausia jälkeenpäin ja hän sanoi minulle, että jos yhden asian voisin urallani muuttaa, niin tuon erilaisuuden esiin nostamisen.

Minä itse muistan -90 luvulla, kun Finnair jakoi lentokoneessa lapsille askartelupussukoita pidemmillä lennoilla. Saimme kerran sellaisen pussukan mukana kuva-aapisen. Sellaisen, jossa jokaisen kirjaimen kohdalla oli yksi pelkistetty kuva ja kirjaimeen liittyvä lause. No, N-kirjaimen kohdalla oli vihreällä pohjalla ruskea hahmo kippurassa ja teksti kuuluin ”N – neekeriä naurattaa” En itse edes ajatellut, että siinä olisi ollut jotain pahaa, sillä tuohon maailman aikaan n-sana oli meille tavallinen sana, ei kirosana eikä vähättelevä, sana vain. Tosin, minun lapseni nauroivat tuota kuvaa sen vuoksi, että heidän mielessään siinä ei ollut neekeri nauramassa lattialla kippurassa, vaan kuvassa oli ”äiti joogaa”. He näkivät kuvassa ihmisen, joka muistutti minua.

Tällä kirjoituksellani haluan tuoda oman ajatukseni siitä, että ei kaikkea erilaisuutta kannata herättää olemaan erilaista. Kun itse olin lapsi, meilläkin oli Afrikantähti-peli ja sitä pelattiin kiihkeästi voitto mielessä. Minulla ei ikinä käynyt mielessäkään minkäänlainen rotusyrjintä tai ajatuskaan mistään alemmasta kulttuurista ja muustakaan pahasta, rotusorrosta en tainnut edes tietää mitään. Se oli vain kiva ja jännä peli.

Olen syntynyt -60 luvulla ja elänyt lapsuutta aikaan, jolloin käytiin Biafran sotaa eli Nigerian sisällissotaa vuosina 1967–1970 itsenäiseksi julistautuneen Kaakkois-Nigerian eli Biafran tasavallan ja Nigerian liittovaltion joukkojen välillä. Sota päättyi liittovaltion joukkojen voittoon ja Nigerian jälleenyhdistämiseen. Miten tämä voi liittyä minuun? Siten, että Suomessa myytiin kaupoissa suklaalevyjä, joiden kannessa oli mustavalkoisia kuvia Biafralaisista lapsista ja heidän nälässään pullistuneista vatsoista. Luvattiin, että suklaata ostamalla osa rahoista menisi Biafran lapsille ruokatoimituksina. Tällainen ei tulisi kysymykseenkään enää nykyisin ja hyvä niin. Tämä tuli kuitenkin mieleeni tässä kontekstissa siksi, että silloinkin muistan ajatelleeni vain noita lapsia nälkäisinä, sodan jaloissa kärsivinä lapsina, en jonkun rodun tai värin mukaisina. Itseni kaltaisina siis ja siksi oli helppo tuhlata viikkorahoja juuri tuohon suklaaseen.

Minusta on tärkeää, että meillä kaikilla on historiamme ja kulttuurimme. Myöskään menneisyyttämme emme voi muuttaa, mutta toki ottaa siitä oppimme. Ei kaikissa asioissa tarvitse ajatella pahimman kautta, eli, että teemme jotain loukataksemme jotain toista. Ihan kaikesta voi loukkaantua, jos kaivelee esiin väkisin sellaisen näkökannan, että se satuttaa jotakuta, ei vain afrikkalaisia, vaan esim. ruotsalaisia, venäläisiä, pohjanmaalaisia, laihialaisista, lappilaisia jne. Lista koskee jotenkin kaikkia maailman ihmisiä jonkun toisen näkökulmasta. En usko, että Afrikan tähti – pelillä halutaan loukata tai aliarvostaa kenenkään kulttuuria, eikä sitä pitäisi sellaisena katsoa, vaan pelkkänä pelinä. Saamme hyvän alun, kun näemme toisemme ihmisinä, vain ihmisinä ja ainutlaatuisina sellaisina ja pyrimme tekemään hyvää. Ei kannattaisi herättää kaikesta mahdollisesta epäilyksiä sorrosta tai vastaavasta, sillä useimmiten mitään ei ole tarkoitettu toisia loukkaamaan, me vain itse herättelemme epäilyksiä sellaisesta.

Ollaan järkeviä ja ystävällisiä, eikä etsitä vääryyksiä sieltä, missä niitä ei oikeasti ole. Todellisiakin ongelmia on, keskitytään niihin ja niiden poistamiseen.

Ystävällistä ja suvaitsevaa vuoden alkua kaikille!

Susanna