Elämää Espanjassa: Kulttuurieroja ja Arjen Äänet (14)

Kun Helsingissä heräsin kesällä joka aamu Telakkarannan rantakadun rakennusmeteliin ja kaivinkoneen kitiseviin kiskoihin, toivoin, että saisin edes yhden aamun ilman meteliä. Nyt täällä Espanjassa, kolmen viikon jälkeen, olen huomannut, että toiveeni ehkä kuultiin… mutta aivan toisella tavalla kuin ajattelin. Pääsin eroon kaivinkoneen ja kivenmurskauksen metelistä, mutta niiden tilalle olen saanut jotain aivan muuta – alakerrassamme sijaitsevan 0–3-vuotiaiden vauvojen päiväkodin, joka tarjoaa aivan omanlaisensa äänimaiseman.

Erityisen eläväistä meno on perjantaisin, jolloin on musiikkipäivä. Ei, täällä ei lauleta tuttuja lastenlauluja kuten ”Vaarilla on saari..tms. Espanjalaisia versioita”, vaan vauvat harjoittelevat nuotteja ja rytmejä hieman erilaisella tyylillä – nimittäin Queenin ”We Will Rock You” tahdissa. Rytmi paukkuu, pienet kädet taputtavat kapuloita ja rumpupalikoita, ja yrittävät parhaansa mukaan päästä rock-rytmien tunnelmaan. Viime perjantaina heillä oli oikea kitaristi soittamassa perinteisiä meidänkin tuntemia Espanjalaisia pop-kappaleita, kuten Luis Fonsin Despacito yms. Välillä siellä lauletaan do re mi:tä eri nopeuksilla. No, nuo taaperot ei meitä pahemmin haittaa, kun nukkuvat osan päivästä ja heidät haetaan koteihinsa jo kolmen jälkeen – ja äänetkin kuuluvat vain terassille, ei sisälle, toisin kuin Telakkarannassa.

Uusi asunto kunnioittaa jalkapallolegenda Jari Litmasta

Etsiessämme kotia talvikaudelle, meitä suositeltiin ottamaan yhteyttä erääseen Hollatilaiseen asunnontarjoajaan. Talo on Fuengirolan keskustassa, Zohailin alueella ns. kakkoskadulla ja olin viime talvena kävellyt siitä lähes päivittäin ohi ja ihmetellyt talon nimeä; Casa Jari. Mietin, että talolla taitaa olla suomalainen omistaja, mutta ei. Talon omistaa hollantilainen jalkapallofani, joka on antanut pojalleen nimeksi Jari, heti Litmasen Jarin mukaan. Talo taas on saanut nimensä pojan mukaan. Että semmosta, oli aika kiva tunnelma tulla tänne ja omistaja otti meidät henkilökohtaisesti vastaan hyvin ystävällisesti. Tuntui ylpeältä olla suomalainen, vaikka sen arvon nousun pelaili aikoinaan Litmanen, joten hänelle suuri kiitos siitä!

Kunta- ja kaupunginosarajat ovat täällä Fuengirolassa todellakin olemassa

Näyttäisi siltä, että täällä kunta ja kaupunginosarajoilla on todellakin merkitystä. Kävin nimittäin kampaajalla Bolichesissa, joka on suomalaistenkin suuresti asuttama kaupunginosa Fuengirolassa ja sieltä löytyy paljon suomalaisten yrittäjien palveluita. Keskustelu kääntyi kampaajan intohimon, tikanheiton, puoleen, ja hän kertoi, että kisat ovat samana päivänä. Uteliaana kysyin, missä kisat pidetään, johon hän vastasi: ”Fuengirolassa.” Hetken mietittyäni kysyin hölmistyneenä, että eikö me nyt olla Fuengirolassa? ”Ei”, hän vastasi, ”tämähän on Boliches!” Okey, minä olin tullut Fuengirolasta Bolichesiin kampaajalle siis, ja sillä tuntui olevan suurikin merkitys.

Espanjassa on 9 kansallista pyhäpäivää tänä vuonna ja lisäksi itsehallintoalueilla on kolme alueellista, virallista pyhäpäivää ja täällä Andalusiassa niitä on tänä vuonna 3.
Näiden lisäksi Fuengirolassa on vielä yksi oma pyhäpäivä kaupungin suojeluspyhimykselle, Rosarion päivä – Fiesta de la Virgen del Rosario . Kaupungin suojelupyhimyksen nimeä kantavia juhlia vietetään kaikissa rannikon kaupungeissa ja kylissä ja täällä Fuengirolassa 6.-12.10. Nämä Feriat kestävät siis useita päiviä ja asukkaat lapsista vaareihin pukeutuvat todella näyttävästi jokaisena päivänä. Espanjalaiset osaavat kyllä juhlimisen. Meno on värikästä ja äänekästä; on musiikkia, tanssia ja laulua ja todella iloinen meininki.

Minä otin kaupungilla paljon kuvia, monet suorastaan asettuivat poseeraamaan kauniissa asuissaan ja kampauksissaan kamerani eteen. Tuli mieleeni, että tässä synkkä suomalainen seuraa sivusta iloisten espanjalaisten juhlintaa, mutta toki hyvin innoissaan. Meillä iloisia juhlia ovat Vappu ja ehkä myös Juhannus. Vappuna lakitetaan Manta, vedetään kaksin käsin viinaa kylmässä kevätsäässä, kuunnellaan poliitikkojen tyhjänaikaisia puheita, marssitaan työväen puolesta ja seuraavana aamuna kerätään tölkkejä ja roskia. Juhannuksena sulkeudutaan mökeille, hiljaisuuteen, tai ehkä sielläkin juodaan ensin viinaa, saunotaan, hukutaankin ja lopulta sammutaan, ellei riidellä siinä välissä hieman. Ei siis tietoakaan ilosta, värikkäästä pukeutumisesta, musiikista ja tanssista. Tämä ei koske tietenkään kaikkia, mutta karrikoidusti aika yleinen tapa Suomessa.

Niistä pyhäpäivistä eri kunnissa minun piti sanoa pari sanaa. Kun täällä Fuengirolassa oli tuo Rosarion päivä, niin kaupat olivat kiinni ja ihmiset kävivät ruokaostoksilla Mijasissa. Ja heti parin päivän päästä Mijasissa vietettiin jotain juhlapäivää ja siellä oli kaupat kiinni. Tämä ei ehkä ole mitenkään outoa, mutta kun tämä Fuengirola on oikeasti tosi pieni kunta, vain 10,2 km2 ja tuo Mijaksen kunta tuossa kaunpungin ympärillä suurempana on 148,8 km2, niin käytännössä Helsinkiin siirrettynä tuntui, että jos lähtee Kampista Stockalle, niin huomaakin, että Mannerheimintien toisella puolella ovat kaupat kiinni kun siellä on juhlapäivä.

Muutoin tämä Oloneuvoksen elämä on täällä lämpimässä aika leppoisaa, Lokakuun alkupuolisko on ollut todella lämmin ja minua ilahdutti erityisesti viime viikolla muutamanakin päivänä runsas vesisade. Sade on tuonut raikkautta ja vihreyttä kaupunkiin ja Välimeren vesi on aivan kesälämpöistä uimiseen.

Täällä ulkomailla tulee seurattua kotimaan asioita ja uutisia ehkä vielä herkemmällä korvalla kuin kotona ollessa. Meillä näkyvät kaikki samat TV-kanavat kuin Helsingin kodissamme ja reaaliajassa, kiitos Apple TV:n. Tarkoitan siis, että ohjelmia ei tarvitse katsoa läppäriltä tai liittää läppäriä Telkkariin, vaan ihan TV:stä saa kopion kotitelevisioon ja se on kätevää.

Uutisissa hämmästyttää, että Suomesta kuuluu pääasiassa huonoja uutisia tai vielä huonompia uutisia. Ei uskoisi, että Suomi valitaan kerta tosensa jälkeen maailman onnellisimmaksi kansaksi, kun minusta tuntuu, että siellä kaikki riitelevät kaikkien kanssa ja eripura ja jatkuva mollaaminen on pääasiallinen uutisaihe. Mikä ihme meihin ihmisiin ja politiikaan on tullut? Jos oikeasti mietitään, että Suomessa on vain n. 5 miljoonaa ihmistä, niin se on niin pieni määrä, että monessa suuressa maassa ei ole niin pientä kaupunkia kuin koko Suomen väestömäärä on. Kuitenkin meille on luotu ihan käsittämätön kunta- ja hallintohimmeleiden verkosto, joihin tarvitaan miljarditolkulla rahaa ja siitä rahan suuntaamisesta sitten riitelee potiitikot aivan käsittämätöntä käytöstä ja puhetapaa käyttäen ja toinen toistaan tölvien. Olen kaiketi hieman naiivi, mutta kyllä tuolla porukalla voisi saada aikamoisen onnellan aikaiseksi, jos todella tehtäsiin isoja muutoksia – muutosta ei kuitenkaan tapahdu muutamaa välinehuoltajan virkaa lakkauttamalla, vaan niitä lisäämällä ja hallintoherroja vähentämällä. No, realistina tiedän, että näin ei tapahdu, vaan katsotaan nyt rauhassa, miten meille lopulta käy.

No, jotta ei jäisi paha mieli, niin kerrottakoon, että aurinko, valo ja mukava lämpö antavat kyllä positiivista energiaa ja sitä haluan toivottaa kaikille sinne rakkaaseen koti-Suomeen. Siellä alkavat vuoden pimeimmät ajat olla pian käsillä, mutta ainakin pohjoisen ihmiset saavat nauttia lumen, kuun ja revontulien valosta.

Mukavaa loppusyksyä kaikille,

Susanna

2 vastausta artikkeliin “Elämää Espanjassa: Kulttuurieroja ja Arjen Äänet (14)”

  1. Johanna Sofia Zalagh avatar
    Johanna Sofia Zalagh

    Hei Susse, ihana kirjoitus taas. Osaat taitavasti kuvailla tunnelmia! Ja kiva kun positiivista elämään suhtautumista innostat. Meillä on tavallaan asiat liian hyvin niin on tilaa valitukselle. Rankkoina aikoina ihmiset enemmän puhaltavat yhteen. Nämä kulttuurierot on mielenkiintoisia asioita. Toivottavasti itsekin ehtii joku päivä pihdiskella aitiopaikaltani erilaisten kulttuurien yhteiseloa. 🌞

    Tykkää

    1. oloneuvoksenolohuoneesta avatar

      Kiitos Johanna! Olen aina tykännyt tarkkailla asioita ja nykyisessä maailmassa kulttuurit tulevat niin helposti näkyviksi, kun maailma on avoinna lähes kaikille!

      Tykkää

Jätä kommentti Johanna Sofia Zalagh Peruuta vastaus