Kevät tulee kohisten ja etenkin täällä Fuengirolassa, jossa nytkin parvekkeella tätä kirjoittaessani Välimeri suorastaan kuohuu kuin Kuusamon kosket konsanaan tuolla taustalla ja päiviin on tullut kevään lämpöä.

Ajattelin kirjoitella pienen yhteenvedon tästä ajanjaksosta Espanjassa ja mitä se on minulle merkinnyt ja mitä olen kenties oppinut, vai olenko mitään. Tämän 5 kuukauden aikana minulla on ollut paljon aikaa ajatella työn jälkeistä elämää yleensäkin. Peilaan kokemuksiani joihinkin Margaret Manningin ajatuksiin ikäisistäni naisista. Manning on yrittäjä, kirjailija ja puhuja sekä Sixty and Me -järjestön perustaja.

1. Ehkä tärkeimpänä olen oppinut tai ainakin pohdiskeluissani tunnistanut, että minulla on vain yksi elämä; tämä ei ole kenraaliharjoitus. Elämä jakautuu erilaisiin jaksoihin; lapsuus, nuoruus, aikuisuus, keski-ikä, TÄMÄ IKÄ ja ehkä joskus vielä vanhuuskin. Jokainen ikäaika on vain kerran eikä uusintoihin ole mahdollisuutta. Kannattaa siis ottaa vakavasti ja kevyesti ja elää sitä hetkeä, mikä on meneillään ja siellä, missä on. Meillä kaikille lienee taipumusta haaveilla, että olisinpa siellä tai täällä, kun tosiasiassa juuri tässä on hyvä, kun vain päättää niin! Aika menee täysin hukkaan, jos alkaa murehtia huomista ja vielä pahempaa – eilistä! Mieleeni muistuu jonkun vanhan ihmisen, olisiko ollut ystäväni mummo, sanonta: ”Älä sinä ihminen hättäile, ihmettele vaan!” Se olisi kyllä aika hyvä ohje meille kaikille, jotka hätäillään ihan joka asiasta ihan niinkuin asiat hätäilemällä paranisivat tai poistuisivat.
2. Yritä olla positiivinen ja keskittyä positiivisiin asioihin kaikessa mitä teet, on yksi opeista. Minäkin olen kirjoitellut kaikenlaisista havainnoista rakentamisesta, ruuasta ja jopa puolison piirteistä hieman ehkä kriittiseen sävyyn. Kriittisyys ei mielestäni tarkoita negatiivisuutta, vaan se on enemmänkin tutkailua ja pohdintaa asioissa, joihin voi olla monenlaisia näkökantoja. Erityisesti jos pohdintojen perusteella löytää oman vaihtoehdon, eikä pelkästään siis kritisoi. Täältä Suomen ulkoreunalta katsoen Suomessa ei näytä positiiviset asiat juurikaan saavan nykyisin huomiota, vaan kaikkensa pitää tehdä, jotta uutismyrskyn keskellä säilyttää itsellään positiivisen mielen. No, positiivisesti olen ajatellut, että onpa Luojan lykky, että ollaan täällä Espanjassa juuri nyt.

1. Elä jokainen elämäsi päivä täysillä, sillä koskaan ei tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Tämäkin on tullut todettua todeksi täällä ollessa. Syntymäpäiväni siirtyessä yöllä seuraavalle vuorokaudelle, sain ystävältä viestin, että hyvä ystävä ja läheinen ihminen vuosien ajan oli juuri silloin nukkunut pois. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavan päivä tuo tullessaan. Pitäisi siis elää, niinkuin huomista ei ehkä tulisikaan – vai pitäisikö elää suunnitellen huomista ja jos se ei tulekaan, niin so what, enhän minä itse sitä olisi enää murehtimassa. Jokainen varmaan päättää itse kumpaan koulukuntaan haluaa kuulua.
2. Yksi Manningin keräämistä opeista ikäisilleni naisille on, että mene ulos ja nauti luonnosta. Minä olen tainnut olla nyt 5 kuukautta lähestulkoon koko ajan ulkona, öitä mukaan laskematta. Nytkin istun ulkona parvekkeella kirjoittamassa. Tämä on ehdottomasti yksi tärkeimmistä syistä tulla talveksi Espanjaan Suomen pimeimmistä ajoista. Suomen säitä täältä seuraillessa on suorastaan hirvittänyt, että kaduilla ei pysy liukkauden vuoksi pystyssä. Pakkasia minä en pelkää, enkä kylmää, mutta pimeys ja liukkaus ovat huono yhtälö ja niitä täällä ei ole.
3. Elä yksinkertaisesti ja turvallisesti. Liiku, pidä huolta itsestäsi, lue ja matkusta. Olen kyllä aina ollut sellainen, että minusta yksinkertainen on kivaa. Tähän liittyy liikkuminen (kävelen joka paikaan), ruoka (mitä vähemmän sekoituksia, sitä paremmat ja rehellisemmät maut), pukeutuminen (vein Helsinki-visiitillä puolet kamppeista kotiin, sillä en ollut tarvinnut niitä. Pidä, pese ja laita uudelleen päälle toimii täällä). Aika vähällä tavaramäärällä pärjää enkä aio juuri ostella mitään turhaa enää, paitsi kun ihanat värikkäät kesävaatteet ilmestyvät kauppoihin ja sandaalit kaipaavat päivitystä, saatan liusua hieman tästä opista! Mutta, olen päättänyt, että jokainen uusi vaate tai kenkä tarkoittaa vanhan siirtämistä roskiin tai kiertoon. Lukeminen on aina viisasta ja kivaa ja halpa konsti päästä erilaisiin tunnelmiin. Kirjasta riippuen voi myös oppia vaikka mitä uutta ja mielenkiintoista. Matkustaminen ei ole egologista nykyisen trendikäsityksen mukaan, mutta olen päättänyt, että en ota siitä itse murhetta. Minun matkustamisella tai matkustamattomuudella ei paranneta maailmaa tai ilmastoa. Minä olen istuttanut paljon puita, joten niillä kai saanen muutaman lennon. Mietipä itse, oletko koskaan istuttanut puuta ja jos et ole, niin istuta, sillä puun kasvua on kiva seurata, vaikka tosin se on aluksi yhtä hidasta puuhaa kuin tuijottaa YouTubesta ”maali kuivuu”-videota.

1. Yksi Manningin listan opeista on, että ota paljon kuvia, niistä on myöhemmin paljon iloa, kun ei oikein muista mitä kaikkea on tullut tehtyä ja kenen kanssa ja milloin. Näin olen tehnyt ja täällä Espanjassa on ihana kuvata kun auringon valo on niin armollinen.
2. Kerää ympärillesi intiimi naispuolisista ystävistä koostuva joukko. Se on valtavan tärkeää! Minulla näitä joukkoja on useampia eri elämän vaiheista. Klubisiskoja on useita, on nuoremmat ja erittäin arvokkaat ”vanhemmat ladyt”, joiden kanssa yhteinen taival alkoi jo 37 vuotta sitten. Edelleen tapaamme kerran kuukaudessa! Tietysti on myös lapsuuden ystävien Löntsäri-porukka, joka on kulkenut yhdessä ala-asteelta asti ja joiden kanssa tavataan pitkän viikonlopun merkeissä joka vuosi ja jotka kaikki kulkevat mukana kaikissa elämän tilanteissa edelleen. Täältä Espanjastakin olen ollut kaikkien näiden naisjoukkojen kanssa yhteydessä säännöllisesti viestien ja videoiden muodossa. Uusia ystäviä en ole lähtenyt tietoisesti hakemaan täätä Fuengirolasta, vaikka mielenkiintoisia ihmisiä täällä varmasti on. Minulla on täällä ennestään muutamia ystäviä, jotka ovat toistaiseksi riittäneet minulle. Toisaalta, en ole ikinä ollut niin paljon yksin kuin tämän Espanjassa vietetyn 5 kuukauden ajan (kun äänekästä puolisoa ei lasketa 😉 ), mutta se on ollut ihan tietoinen valinta ja tahtotila. Olen hiljaa siirtänyt itseäni uuteen todellisuuteeni ja metsän ihmisenä tarvitsin siihen pitkän hiljaisuuden.
3. Pidä huolta ihostasi! Ja hymyile usein. Täällä onkin todella tärkeää tuo iho-asia, sillä aurinko vanhentaa armottomasti. Suojaan ihoa 50 suojakertoimella ja hattu pysyy päässä auringossa. Olen kempparikauppiaan tytär ja ihonhoitorutiinit on lasuudesta alkaen olleet meidän kodissa yhtä arkisia asioita kuin hampaan pesu. Näin vanhempana olen siitä kiitollinenkin, sillä yli kuusikymppiseksi minulla on kohtuullisen kimmoisa iho edelleen. Moni valittaa, että on kuiva iho, mutta ei jaksa rasvata sitä. Siis HÄH!? Ohjeeni muillekin viimeistään minun iässäni on, että kun tulet aamulla suihkusta ja iho on lämmin, laita ensin kasvovoiteet, sen jälkeen kämmen täyteen hyvää vartalovoidetta, jonka hierot kämmenten välissä ja sitten vaan etukumaraan ja jaloista kaulaan tarmokkailla vedoilla. Siihen menee minuutti, siis vain 1 minutti ja sen jälkeen iho tuntuu ihanalta. Jos pystyt käyttämään tuoksuja niin ihana mieto tuoksu voiteessa saa tuntemaan olon suorastaan ylelliseksi. Sama koskee miehiä, sillä tässä toimessa ei ole ole eroa sukupuolella. Ennenkuin lähdet kylppärissä, tee ns. ”last view” peiliin ja hymyile itsellesi – siitä lähtee hyvä päivä! Pakko kertoa pilke silmäkulmassa, että äitini neuvoi minua aikanaan, että pidä itsesi hoikkana ja sitten kun olet sen ikäinen, että iho alkaa rypistyä, niin sinulla on ”varaa” ottaa lisäpainoa 0,5 kg vuodessa ja näin täyttää rypyt! Silloin ei oltu kuultukaan vielä botoxista!

1. Älä turhaan tavoittele täydellisyyttä. Olemme jokainen itsemme kriittisimpiä arvostelijoita, mutta on hyvä olla itselleen armollinen. Aika usein päivään riittää, kun vain saa riittävästi unta ja oikeaa ravintoa ja hyvää fiilistä läheisiltä – mitä muuta tarvitsisimme? Näinhän opastetaan jo vauvojen äitejä vauvan hoidossa, joten miksi vanhempana pitäisi olla monimutkaisempaa?
2. Älä anna kenenkään uskotella sinulle, että olet liian vanha tekemään jotakin! Tai liian nuori. Tee niitä asiota, joista tykkäät ja jotka tuottavat sinulle hyvää mieltä ja iloa!

Tällaisia mietteitä tulin kirjoittaneeksi tällä kertaa. Tämä uusi, tähän asti pisin yhtenäinen jakso ulkomailla asumisessa, päättyy ylihuomenna. Tänne ostetuista kodin tavaroista osa on myyty paikallisen ostaa/myy/vaihtaa-palstan kautta ja jotakin jätämme uusien espanjalaisten tuttaviemme toimiston varastolle ensi talvea varten. Kokemus on ollut niin mukava, että aikomus on siis tulla takaisin räntäsateiden alkaessa iskeä mustassa kylmässä illassa Helsingin kodin ikkunoihin.

Ajatukset siirtyvät jo kotiin ja on ihana nähdä rakkaita perheenjäseniä ja ystäviä pitkästä aikaa. Laskettelureissu Rukalle rakkaan ystävän kanssa alkaa parin viikon kuluttua. Sitä odotellessa toivotan kaikille oikein ihanaa Pääsiäistä!

Susanna