Olin pitkään haaveillut muuttamisesta etelään Suomen pimeimmistä ja ikävimmistä kuukausista ja nyt vihdoin oloneuvokseksi jäätyäni päätin tehdä unelmistani totta. Tämä juttu kertoo siitä, kun päätös oli oli aika viedä käytäntöön ja vuokrasimme kodin Fuengirolasta 5 kuukaudeksi.

Hieman taustaa – Päätös lähteä talveksi aurinkoiseen Espanjaan ei tullut kevyesti. Pohdin pitkään ja hartaasti, punnitsin vaihtoehtoja ja mietin, mitä kaikkea tämä päätös voisi tuoda tullessaan ja erityisesti mietin, viihdynkö itselleni vieraassa paikassa noin kauan. Suuri miettimisen aihe oli myös se, ikävöisinkö liikaa lapsiani. No, otin järjen käteen; lapset ovat jo aikuisia ja omillaan eivätkä varmasti ole minun fyysisestä läsnäolostani riippuvaisia. Olen viettänyt paljon aikaa Teneriffalla, mutta tulin siihen tulokseen, että minä tarvitsen oikean kaupungin saadakseni riittävästi ärsykkeitä ja ”äksöniä”.

Lähtöpäätöstä helpotti myös sellaisen totuuden tajuaminen, että lähes kaikki ystäväni ovat vielä työelämässä, joten ajatus siitä, että hengailisi yhdessä ystävien kanssa erilaisten asioiden parissa päivällä, oli virheellinen. ”Nuorehkona eläkeläisenä” oleminen on itse asiassa aika yksinäistä puuhaa. Minä en myöskään ole luonteeltani mihinkään harrasteryhmiin menijä, ja mitä eläkeläiset edes harrastaa ja milloin, aamulla? Jotenkin en näe itseäni jossain eläkeläiskerhossa – vielä!

Elämä ilman perinteisiä työaikatauluja on ollut mielenkiintoinen matka itseeni. Olen huomannut, että lähes 40 vuoden aikataulutettua päiväni, en oikein osaa olla edelleenkään ilman kalenterointia. Ilman mitään aikatauluja ja suunnitelmia aika ikäänkuin katoaa ja päivästä on vaikea saada kiinni.

Niinpä päätin rakentaa itselleni ”työn”, joka sisältää tämän ulkomailla asumisen opettelun ja blogin kirjoittamisen siitä, ainakin näin aluksi.

Löysimme kivan asunnon ihan Fuengirolan keskustasta, läheltä Zohailin linnaa. Asunnon etsintään hyvä väline oli nettisivu Idealist, josta tämäkin koti löytyi. Olin viime vuonna merkannut tämän 8 taloa sisältävän kohteen itselleni käytyäni katsomassa viikon lomallani, missä täällä haluaisin asua ja seurasin mahdollisia vapautuvia vuokra-asuntoja juuri täältä ja naps, siinä se oli yhtenä päivänä viime keväänä ja sopimus tehtiin heti.

Asunto on skandinaaviseen tyyliin sisustettu ja ihan nätti ja Ikean hiekanväriset Ektorp-sohvat ovat samat kuin minulla mökillä, eli kotoista! Kylmät kivilattiat kaipasivat kuitenkin lämpöä ja ehkä myös hieman kontrastia vaaleaan asuntoon, joten ensimmäinen hankinta tänne olisi matto olohuoneeseen ja eteiseen. Maton ostaminen ei ollutkaan ihan yksinkertaista ja tuli mieleen, ettei täällä taideta juuri mattoja harrastaa. No, lopulta löysin omasta mielestäni hienon yksilön Feria-alueen isoilta markkinoilta ja kaupat tehtiin Arabialaiseen tyyliin hieman tinkien, mikä on minulle vaikeaa ja jopa vastenmielistä, mutta puoliso osaa ja hoitaa tuon puolen. Toinen matto olikin sitten helppo ja edullinen ostos Jyskistä. Varpaat tykkää!

Kahvi – juu, ei tule meistä espanjaisen kahvin ystäviä. Kodin varusteisiin kuuluu kahvikone. Siis sellainen, johon laitetaan pieni kahvikapseli ja tulee 2 kuppia ”hyvää ja tuoretta kahvia”. Kun on juonut koko ikänsä tavallisen kahvinkeittimen tuottamaa, milloin minkäkin vahvuista peruskahvia eli ns. huoltoasemamallia, niin sellaista on saatava täälläkin. Seuraava ostos oli siis tavallinen kahvinkeitin. Kahvilaatuja noihin tavallisiin keittimiin löytyy ihan hyvin, vaikka suurten ruokakauppojen hyllyt notkuvat niitä kapseleita. Eikä peruskahvinkeitin edes maksa paljoa.

Asunnon esittelykuvassa näkyi keittiössä uusi liesi ja uuni. No, uudet olivat ja priimakunnossa, mutta ”tavallisia”, ei siis induktioliesi tai nopea uuni. Minulla on jo vuosia ollut Induktioliesi sekä kotona, että mökillä ja sellainen on nopeampi kuin vedenkeitin. Niinpä paistaessani ensi kertaa kananmunia aamupalalle ja seisoskellesani minuuttikaupalla lieden ääressä, päätin, että nyt meille tulee ”tämän ajan leipäkone”, kuten yksi ystäväni minua sivisti, eli Airfryer. Se on osoittautunut erittäin hyväksi hankinnaksi ja ruuanlaitto sujuu helposti, nopeasti ja ruoka on terveellistä.

Fuengirolassa hanavesi on juomakelpoista, mutta erittäin kalkkipitoista. Me päätimme hankkia juomaveden kaupasta ja puoliso panosti paljonkin eri vesien laadun tutkintaan. Parhaaksi arvoiltaan selvisi Lidlin pullovesi, Naturis agua mineral natural, eli sitä juodaan. En itse tiennyt, että pullovesien laaduissa voisi olla niin suuria eroja, enkä ole perehtynyt niihin itse vieläkään, mutta joissakin asioissa voi antaa toiselle asiantuntijan roolin ja pääsee itse vähemmällä ja tulos on erinomainen!

Nyt siis koti alkaa näyttää omalta kodilta, mutta tietysti piti tehdä vielä pieniä kodikkuushankintoja, kuten ihanan pehmeät ja lämpimät, tietysti sinivalkoiset, fleeselakanat (en ikinä ole ennen nähnyt fleeselakanoita, mutta suosittelen talviaikaan!), muutama pyyheliina, pöytäliina ja istuinpehmusteet parvekkeen kalusteille, viherkasvi, kynttilöitä ja vaatenaulakko.

Vaatenaulakko – siis sellainen seisova malli, oli myös todellinen tutkimusmatka espanjalaiseen käytäntöön. Täällä ei ole seisovia vaatenaulakkoja missään!! Etsintää tehdessämme aloin huomioida, että missään ravintolassakaan ei ole vaatenaulakoita. Ei täällä kuitenkaan ole niin lämmintä talvella, etteikö takeille olisi tarvetta ja sisällähän takki pitää riisua. Olen miettinyt, mihin he laittavat takkinsa kotiin tullessaan. Varmaan espanjaisten kodeissa on vaatekaapit, mutta yleensä ei eteisessä, kuten meillä. Ei täällä ole aina eteisiäkään, vaan sisään tulaan suoraan olohuoneeseen. Seinään kiinitettäviä naulakoita kyllä löytyi ja niitäkin lähinnä kiinalaisista sekatavarakaupoista, joista voi ostaa alusvaatteista porakoneisiin ja kaikkea siltä väliltä. Meidän vuokrasopimus kuitenkin kieltää reikien tekemisen seiniin, joten seisova naulakko pitäisi löytää. No, missä ketjuliikkeessä myydään samaa tavaraa maasta riippumatta, Jyskissä. Jyskistä löytyi puinen seisova naulakko ja nyt se töröttää tuossa eteisessä kannattaen takkeja, lippiksiä ja lierihattuja. Puisena se näyttäytyy vielä aika kodikkaana ykstyiskohtana täällä olevan espanjalaistyylisen tumman puulipaston seurassa.

Lähdin tälle reisulle tietoisena siitä, että tämä ei ole rantaloma ja talvikuukausina täälläkin on aika viileää. En kuitenkaan ottanut mukaan kuin yhdet sukat, sillä ajattelin, että aika pitkälle selvisin koti-Suomessakin syksyllä ilman sukkia. Sukat eivät oikein ole minun juttuni. Eilen kävin tuosta markkinoilta ostamasa 7 paria sukkia, yhdet kullekin viikonpäivälle. Iltaisin ei tarkene ulkona ilman niitä ja jos meinaa mekko päällä lähteä illalla ulos, on laitettava 40 den sukkahousut jalkaan.

Meiltä on matkaa Miramar- ostoskeskukseen kävellen noin 10 minuuttia. Miramar on Helsingin Triplaa vastaava valtava ostoskeskus ja sieltä löytyy kaikki mahdolliset kaupat. Asiantuntijapuolison tehdessä tutkimuksia parhaasta ruokakaupasta, Miramarissa sisjaitseva ranskalainen Courrefour-kauppa nousi kärkeen hänen kategoriassaan. Se vastaa meidän Stockan herkkua tai Citymarkettia, eli kaikkea löytyy ja hintataso peruskansalaiselle sopiva.

En tainnut vielä mainita, että ostin heti ensimmäisenä päivänä kuntosalikortin Skandinaaviselle kuntosalille. Sinne on meiltä matkaa hieman alle puoli tuntia rantabulevardia pitkin kävellen. Aloitin kuntoilun heti ja kolme kertaa viikossa on muodostunut jo rutiiniksi. Aamulla on ihana kävellä rantakatua pitkin salille, mutta paluumatkan kävelen yleensä Avenida Ramon y Cajalia pitkin, sillä sen rannan puoleinen kadun reuna on silloin varjossa ja se tuntuu kivalta salitreenin jälkeen. Tuo katu on yksi pääkaduista ja sitä kutsutaan myös bussikaduksi. Katu on hyvin kapea, mutta sen varrella on todella paljon kivoja putiikkeja ja mielenkiintoista katseltavaa. Mainittakoon vielä, että kuntosali näyttää olevan hyvin suosittu täällä asustavien suomalaisten ja etenkin eläkeläisten keskuudessa, joten löytyihän se eläkeläiskerho minullekin.

Tuolla bussikadulla on ihan hirveesti kenkäkauppoja! Meitä on hieman huvittanutkin, että miksi ihmeessä niitä on niin paljon ja voiko ne todella kaikki kannattaa. Hintataso kengille on aika edulinen, joten tämä on kenkäfriikille myös taivas! Olen myös huomioinut piipahtaeesani muutamassa kenkäkaupassa, että myyjät saattavat polttaa tupakkaa takahuoneessa tai missä liekään, mutta kaupassa haisee rööki. Tätä ei voisi ikikuuna valkeena tapahtua Suomessa! Täällä poltetaan todella paljon tupakkaa, naiset ja miehet ja kaiken ikäiset. Sunnuntaina katselin, että kun perheet ovat yhdessä ulkoilemassa ja kävelyllä, niin hienoihin vaatteisiin sonnustautuneet ”hienostorouvan” näköiset mummelit kävelevät tupakka suussa. Jotenkin näytti oudolta. Tupakanpolton yleisyys on kummallista kun tupakkaa voi kuitenkin ostaa vain tupakkakaupoista. Sitä ei todellakaan saa mistään muualta, toisin kuin Suomessa.

Olen tässä kertonut ostoksista ja ostospaikoista ja kävelykilometrejä on tullut joka päivä reilusti yli 10 km. Oura-sormus välillä jo huomauttelee, että otapa kevyesti tänään. No olisi pitänyt Ouraa uskoa. Vasemman jalan jalkapöytään on tainnut tulla pieni rasitusmurtuma kaikesta tavaroiden etsinnästä ja paikasta toiseen kävelemisestä, joten tämä alkava viikko pitää ottaa hieman kevyemmin. Ja toisaalta, nythän minulla alkaakin jo olla kaikkea!

Nyt on kulunut hieman yli kaksi viikkoa ja aika hyvin olemme kotiutuneet tänne Fuengirolaan. Uutiset Suomesta ja siitä, mitä Suomen itärajalla tapahtuu ovat täältä katsoen aika huolestuttavaa seurattavaa. En aio ottaa mitään poliittista kantaa mihinkään asioihin tässä blogissani, mutta jotenkin tuntuu hyvältä olla täällä Espanjassa juuri nyt ja toivoa, että tämä maailmassa vallitseva hulluus löytäisi rauhan.

Mukavaa ja rauhallista viikkoa! Susanna