Katselen juuri paavin hautajaisia TV:stä Espanjassa ja mieleeni tuli oma kokemukseni Vatikaanista ja hieman myös sen aikaisesta paavista.

Tämä kokemus sai alkunsa siitä, kun elettiin aikaa ennen kännyköitä ja niissä olevia GPS-karttoja ja kameroita. Elettiin vuotta 1978 ja minä olin 17- vuotias ja matkustin Interraililla parhaan ystäväni, Anun kanssa. Olimme saapuneet aamulla aikaisin Roomaan ja päivän tavoite olisi päästä vierailemaan Vatikaanissa. Matkoillamme luotimme perinteiseen paperikarttaan ja pääsääntöisesti se olin minä, joka tarkisti reitit ja aikataulut, mutta oli meillä, tai oikeastaan Anulla, myös äärimmäisen erikoinen navigointisysteemi; hänellä on pyöreä luomi vasemman käden keskisormessa ja siitä hän aina tarkistaa, jos sanon, että seuraavaksi käännytään vaikka vasemmalle. Koska minä siis lähes aina toimin suunnannäyttäjänä, niin Roomassa sanoin Anulle, että katsotaan kohde kartasta ja hän saa ohjata meidät perille, jotta minäkin saisin kerrankin katsella ”maisemia” ja todellakin halusin ihastella kaupunkia ja sen arkkitehtuuria ja tunnelmaa, ilman, että katse olisi kartassa koko matkan.

No, lähdimme suuntaamaan kohti Vatikaania ja ehkä kilometrin verran käveltyämme Anu hyvin määrätietoisesti aina sanoi, että nyt oikealle tai nyt vasemmalla ja ihmettelin, että kuinka sitä nyt noin itsevarmasti ohjaillaan, karttaa vilkaisematta. Anu osoitti minulle kauempana edessämme kävelevää mustaan kaapuun ja hattuun pukeutunutta ”munkkia”, ja sanoi, että seuraan tuota Isä Camilloa. Hän on varmaankin matkalla Vatikaaniin. Ylitimme Tiberjoen sillan ja jouduimme hieman hidastamaan kävelyvautia, jotta pysyisimme isä Camillon takana. Sillan ylitettyämme isä Camillo pysähtyi niille sijoilleen ja niin tietysti mekin. Isä Camillo kääntyi ja käveli muutaman askeleen meidän luoksemme hyvin ystävällisesti kysyen, seuraammeko me häntä. Kun yhteinen kieli löytyi englannista, selitimme hänelle, että kyllä seuraamme. Kerroimme halustamme nähdä Vatikaani ja arvelimme hänen olevan sinne matkalla. Hän ilahtui kovasti tästä asiasta. Hän oli kardinaali, joka oli alunperin Unkarilainen ja sen vuoksi hänen mukaansa me olemme suorastaan sukulaisia keskenämme ja kertoi, että voimme kävellä yhdessä perille.

Vatikaanin sisälle, Pietarinaukiolle, päästyämme olimme jutelleen jo niin paljon kaikkesta mahdollisesta, että Kardinaali esitti meille kutsun kotiinsa Vatikaanin alueella. Wau, me Kuusamon 17- vuotiaat tytöt olimme aivan haltioissamme ja niinpä kävelimme sisään kauniista suuresta raskaasta puuovesta. Sisällä, joka oli kylläkin ulkotila, kaunis puutarha, istuimme puutarhan pöydän äärelle. Pian meille ryhdyttiin tarjoamaan teetä ja leipiä ja tarjolijoina oli nuoria poikia. Aikamme siinä turistiin ja Kardinaali ehdotti, että hän voisi lähteä esittelemään meille Vatikaania ja Sikstuksen kappelia ja Pietarin kirkkoa. Laitoimme kevyet huivit hiustemme ja hartioidemme suojaksi ja astuimme todella kauniiseen ja mystiseen maailmaan.

Saimme kunnian kierrellä ihan muissa paikoissa, kuin missä normaalit turistikiertueet kulkevat. Unkarilainen ystävämme, Kardinaali, availi ovia avaimilla ja me olimme aikamoisia kyselylomakkeita kaiken tuon kauneuden keskellä. Välillä katselimme jostain korkealta parvelta juurikin noita turistiryhmiä ja sipisimme keskenämme, että Wau, mehän ollaan ihan inessä. Kuulimme paljon tarinoita ja historiaa ja sitten tapahtui se huippusalainen juttu. Paavi Paavali VI oli kuollut vähän aikaisemmin ja kun tarkistin asian nyt, niin hänen kuolinpäivänsä oli 6.8.1978. Paavali VI haudattiin 12.8., joten meidän vierailumme Vatikaniin sijoittuu tälle välille. Kardinaali vei meidät kauniiseen tilaan, jossa paavi makasi arkussaan ja siinä vaiheessa kansi oli auki ja muistelen, että ruumis oli kuitenkin suojattu lasilla. Tämä vierailu paavin arkulla on täysin yksityisesti meille järjestetty mahdollisuus ja kyllä se veti pohjoisen nuoret tytöt hieman hiljaisiksi. Tunnelma oli mystisen rauhallinen ja harras. Olimme aika hiljaisia.

Kyllä maailma oli silloin erilainen. Kun ei ollut kännykkää eikä meillä tainnut olla tuolla reissulla edes kameraa, vaan ajatukset ja kokemukset kirjoiteltiin junassa siniseen ruutuvihkoon, joka oli aina matkan lopulla lähes irtolehtiö, joka sisälsi hiekkaa, ja muuta likaa matkan varrelta. Vihkoon kirjoitettiin tapaamiemme ihmisen nimet ja osoitteet ja mahdolliset puhelinnumerot, minulla oli muutama matkalla saatu ruokaresepti, mm. miten keitetään maailman parhaat simpukat jne. Nyt minulla on enää pieni aavistus siitä, missä nuo vihkot ovat. Muuttaessani pois Kuusamosta, laitoin kaikki aarteeni Kitkalla olevan kotimme, Arorannan pihavarastoon laatikoihin. Vanhempieni myytyä Arorannan, veljeni puoliso pelasti nämä minun aarrelaatikkoni ja vei ne kesätalomme vintille Kuusamon keskustaan. Käydessäni lomilla Kuusamossa, tutkin niitä toisinaan ja aika huikeita seikkailuja meillä oli kaikilla noilla reissuilla. No, äidin kuoleman jälkeen isä tyhjensi kesätalosta kaikkea sinne kertynyttä tavaraa ja näin minun ”aarteeni” taisivat päätyä Kuusamon kaatopaikalle. Nyt muistot ovat enää päässä.

Tuohon aikaan paavien kohdalla tapahtui vielä niin, että Paavali VI:n jälkeen paaviksi valittiin Johannes Paavali I ja hänkin kuoli vain 33 päivää valintansa jälkeen.

Nyt sitten maailma ja etenkin katolilainen maailma odottaa ”sede vacantessa”, eli jonkilaisessa odotustilassa, milloin Sikstuksen kappelin piipusta nousee valkoinen savu merkiksi siitä, että uusi paavi on valittu. Minua tämä paaviasia on ensimmäistä kertaa elämässäni kiinnostanut normaalia enemmän sen vuoksi, että olen viettänyt talven katolilaisessa maassa ja paavin äkillinen kuolema näkyi täällä ihan konkreettisesti mm. lippujen ollessa puolitangossa suruajan.

Vaikka minulle ei muutoin ole väliä kenet uudeksi paaviksi valitaan, niin onhan se pakko myöntää, että olisi mahtavaa, jos sellainen tulisi pohjoismaasta, eli Ruotsista, kun se voisi kerrankin olla ihan realistinen vaihtoehto.

Siirytäänpä nyt sitten maallisempaan sede vacanteen ja odotellaan kun Manta pitkän restauroinnin jälkeen saa lakin päähänsä Helsingin kauppatorilla Vappuaattona klo 18 ja sitä minäkin meinaan mennä juhlistamaan.

Iloista Vappumieltä ja juhlaa kaikille!

Susanna