Espanjan kovat myrskyt on kärsitty ja tuhojakin jo aika lailla korjattu, vaikka tietysti myrskysateet ja maanvyörymät jättivät alleen paljon korvaamatonta, ihmishenkiäkin yli 200 tässä ihan lähialueilla. Se tuli kuitenkin huomattua, että tämä Fuengirolan kaupunki on tasaista maata ja vuoristot ovat näkyvillä, mutta niin kaukana kuitenkin, ettei tänne kaupunkiin valunut vettä tai maa-ainesta vuorilta enempää kuin mihin on täällä on jo aiemmin varauduttu. Tilanne oli hallinnassa ja olimme koko ajan turvassa. Se siis myrskyistä omalta kohdaltani.

Marraskuu vetelee viimeisiään ja joulun lähestyminen näkyy täällä Espanjassakin joulukoristeluina kaupungilla. Fuengirolassa ja Malagassa avataan joulukadut ja -torit ensi viikonloppuna. Valoissa ja koristeluissa ei täällä säästellä ja kaupungin valtaavat erilaiset kulkueet ja muu riehakkuus. Täällä juhlitaan aina ja kaikkea ISOSTI. Jouluun liittyy Suomessa ja täälläkin paljon yhdessä yhdessä oloa ja yhdessä tekemistä ja yhdessä syömistä.

Katselin viime perjantaina Vain elämää-ohjelman lähetystä, jossa vietettiin Punaisen ristin-päivää. Ohjelmassa haastateltiin muutamia vanhempia miehiä, jotka kävivät Punaisen ristin järjestämissä tapaamisissa ja syömässä yhdessä toisten vertaistensa kanssa. Minua kosketti suuresti eräänkin vanhemman herran puhe siitä, että hän on kotona ihan yksin ja ilman tätä mahdollisuutta tavata vertaisiaan ja jutella ja ruokaillakin yhdessä voisi tulla ”hulluksi” yksin kotona. Yksinäisyys voi olla todellisuutta hyvin monelle, eikä vain vanhemmalle ihmiselle, vaan minkä ikäiselle tahansa. Erityisesti näin Joulun lähestyessä yksinäisyyden tunne yksinäisillä varmasti vain kasvaa, kun joulun aika mielletään perheiden yhteiseksi ajaksi ja muutenkin aika yhteisölliseksi ajaksi.

Usein ajatellaan, että yksinäisyys johtuisi puutteellisista sosiaalisista taidoista tai liittyisi yhteiskunnalliseen asemaan. Näin ei ole, vaan yksinäisyyttä voi kokea kuka tahansa. Kun mietin tätä asiaa, niin tutkin ja sain selville, että Suomessa keskimäärin 20 prosenttia ihmisistä kokee yksinäisyyttä. Vielä yleisempää se on nuorilla aikuisilla ja senioreilla. Suomessa sadat tuhannet ihmiset kokevat yksinäisyyttä. Aika kovia lukuja. Pitää kuitenkin mainita, että yksin olo ei ole samaa kuin yksinäisyys ja vastaavasti seurassakin joku voi tuntea yksinäisyyttä.

Suomessa asutaan aika tiukasti omien seinien sisällä ja itsellenikin on tuttua kuulla monen sanovan, että ”en avaa ovea, jos en ole sopinut, että joku tulee tiettyyn aikaan käymään.” Itse olen tuota asennetta aina hieman ihmetellyt, sillä uteliaana ihmisenä, minusta on jännää, jos ovikello soi, enkä tiedä mitä tapahtuu kun oven avaa tai kuka siellä on ja millä asioilla. Täällä Espanjan kodissakin soi kerran ovisummeri yllättäen ja siellä oli Jehovan todistajat, niinkuin aika usein Suomessakin. No, meillä ei ollut yhteistä kieltä, joten hymyillen sanoimme heipat toisillemme.

Meillä on ollut varmaan 30 vuotta ns. Helkan porukka Helsingin Kampissa. Tämä sekalainen seurakunta on koostunut Kampin ja Etu-Töölön alueilla asuvista ihmisistä. Tulemme eri taustoista, eri ammateista, on muusikkoa, tuottajaa, näyttelijää, toimistoihmistä, lentäjää, caterig-yrittäjää, remppayrittäjää, finanssi-ihmistä, ahtaajaa, muutaman mainitakseni, eri poliittisista näkemyksistä kommunistista persuun, jos tällainen jana sallitaan. Ikähaitarikin on ollut suuri, parikymmpisistä eläkeläisiin. Meitä on yhdistänyt Helkan baari (vuosien varrella sillä on ollut muitakin nimiä), lähibaari, jonne on kokoonnuttu erikokoisina kokoonpanoina arkisi-iltaisin ja viikonloppuisinkin. Se on ollut paikka, jossa on puitu kaikki mahdolliset asiat, mitä kenenkin arkeen milloinkin on kuulunut. Yhdessä on puitu remontit, lasten kasvatukset, reseptit, suhdekiemurat, ura-asiat jne. Jos joku on tarvinnut esim. akkuporakonetta, sana baarimestarille ja seuraavana päivänä pora on noudettavissa Helkasta, kun Janne on tuonut sen lainaan. Tässä ryhmässä on tuettu syöpään tai muihin sairauksiin sairastuneita, autettu arjen askareissa, lohdutettu ja riemuittu, kun aika on ollut. On katsottu Helkassa Euroviisut, juhlittu Itsenäisyyspäivää juhlapuvuissa, käyty bongaamassa lintuja Hietaniemessa ja merellä. On vierailutu Eduskunnassa, on matkustettu Espanjaan ja Venäjälle synttäreitä juhlimaan. Yhdessä on menty siis koko elämän kirjoa läpi. Juominen ei ollut se juttu, vaan yhdessä olo ja juttelu.

Sitten tuli kahden vuoden ajanjakso, jolloin 5 ystävää tästä porukasta lähti tästä elämästä, 3 alle 50-vuotiasta ja 2 hieman yli, mutta vielä työelämässä olevaa. Näin suuret menetykset kaveriporukassa ovat valtavia, mutta tämän yhtenäisen porukan voimalla mentiin eteenpäin. Ollaan järjestelty häitä, synttäreitä, hautajaisia ja kaikkea siltä väliltä. Covid tuli sitten muuttamaan kaiken. Baarit suljettiin ja mekin kaikki sulkeuduimme enemmän ja vähemmän omiin oloihimme, Helkan baari teki sulkuaikana remonttia ja baarikin muuttui uudenlaiseksi, taas kerran, eikä ollut enää entisensä. Koko 30-vuotinen tapaamisperinne katkesi. Minä olen tuntenut tästä yksinäisyyttä. Jälkeenpäin olen itsekin ymmärtänyt, miten valtava tukijoukko Helkan porukka on ollut arjessa. Kun jäin itse vapaalle ja aikaa on enemmän, tätä porukkaa kaipaan todella. Tokihan me olemme edelleen olemassa, mutta tapaamme toisiamme satunnaisesti siellä täällä ja joskus jopa Helkassa, mutta se yhteinen olohuone, johon tämä iso perhe kokoontui, lakkasi samalla tasolla, olemasta.

Täällä Espanjassa on paljon aukioita. Aamuisin mummelit rollaavat itsensä istuskelemaan penkeille ja seuraamaan heräävän kaupungin kuhinaa. Pian seuraan liittyy muitakin mummeleita ja rupattelu alkaa. Iltaisin tämä sama tapahtuu ukkeleille. Esim. Meidän lähellä oleva Picasso-aukio on siitä ihana esimerkki. Ukkelit kerääntyvät penkeille, joillakin on mukanaan muutama juoma, joillakin koira. Aukiolla on koirien leikittäjiä, muutamia lapsia vanhempien kanssa ja nuoria pareja aloittelemassa seurusteluaan. Siinä ne ukkelit sitten juttelevat ja pohtivat elämän menoa, tuntikausia.

Suomessa on niin pitkä ja kylmä talvi, ettei puistojen penkeille ole mitään asiaa, ainakaan talvella. Varsinaisia aukioita meillä ei samalla tavoin ole, kuin täällä. Nämä eivät ole kovin suuria ja juuri siksi niin kodikkaita. Aukiot ovat siellä, missä asuu paljon ihmisiä. Kodit ovat aika ahtaita ja tapaamiset tapahtuvat ulkona, aukioilla ja baareissa. Olisipa mukavaa, kun tällainen naapureiden tapaaminen voisi toteutua myös Suomessa. Olisi yhteisiä paikkoja, jonne voi mennä yksinkin, ilman, että kukaan tuijottaa vierasta, mutta jossa olisi päivän selvää, että kaikki paikalla olijat voivat ja saavat ottaa kontaktia toisiin ystävällisissä merkeissä. Olisi upeaa, jos nuoret aikuiset ja senioritkin voisivat viettää aikaa yhdessä, ihan vaan jutellen kaikesta mahdollisesta, elämästä ja sen haasteista. Vanhemmilla on monesti hyviä ja realistisia neuvoja ja kokemuspohjaista tietoa, josta moni nuorempi voisi olla kiitollinen. Vastaavasti moni seniori-ikäinen saisi nuoremmista iloa ja uskoa tulevaisuuteen. Tällaiset tilat eivät synny väkisin eivätkä ne saisi olla ns. koulumaisia ja kolkkoja kerhotiloja, vaan pikemminkin baari- tai loungetyyppisiä, että niissä viihdyttäisiin. Joku tyhjästä alkuillasta kärsivä ravintola tai baari voisi kokeilla aluksi vaikka hieman ohjatulla mallilla, toimisiko tällainen.

No, minä lähden jouluksi Suomeen ja välttääkseni yksinäisyyden tunnetta, haluan ehdottomasti viettää joulua omien läheisteni kanssa. Nyt jo heitä niin kaipailen ja riemulla ajattelen.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa joulun perinteistä Suomessa verrattuna Espanjaan, mutta en päässyt irti tuosta Vain elämää-ohjelman tuomasta yksinäisyysteemasta, niin siitä oli sitten kirjoitettava. Yritänpä tämän kirjoituksen myötä myös saada mahdollisimman monta Helkan porukan jäsentä kokoontumaan Helkaan jonakin päivän joulun tieoilla.

Sen verran kuitenkin palaan jouluaiheeseen, että kun Suomessa jouluruokiin kuuluu kinkku, laatikot ja rosolli, niin Espanjassa arvokkaat äyriäiset ovat joulupöydän se ”The must”.

Mukavaa ja iloista Joulua kaikille ja miettikää, olisiko mahdollista kutsua joku muutoin yksinäinen mukaan Joulun viettoon. Meilläkin on ollut muutamana jouluna lasten kavereita, kun jonkun seurustelusuhde on katkennut juuri ennen joulua tai omat vanhemmat ovat reisussa ja se on ollut ihan uudenlaista ja mahdottoman mukavaa ja äänekästä, suosittelen kokeilemaan!

Susanna