Alkuun muutama taustaselitys tuolle otsikon lauseelle ja ohuesti tämä juttu liittyy nyt niin vallalla olevaan yleiseen ahdistuneisuuteen. Minulla on ollut siirtolapuutarhamökki Helsingissä jo toistakymmentä vuotta. Esittäessäni aikoinaan siirtolapuutarhamökkini piirustuksia mökkiyhteisön rakennustoimikunnalle, minulle sanottiin, että: ” jos me voitaisiin kieltää hirsimökin rakentaminen, niin kieltäisimme.” No, huh huh, ajattelin aika keltanokaisena siirtolapuutarhamökin rakentajana ja kerroin, että mökki on suunniteltu alueella olevien piirrusten mukaisesti ja sen rakentaa Kuusamon Hirsitalot, jolle tämä projekti on ehkä yksi pienimmistä, joten osaavat varmasti hommansa, kuten osasivatkin. Lisäksi hirsimökkiin ei tarvitse muovi- tai levyeristyksiä ja se on ekologisempikin kuin pitkästä puusta rakennettu ja muovipusseilla välivuorattu lautavastaava. Hirsien välissä on vain pellavakangassuikaleet. Jostakin syystä hirsi materiaalina oli toimikunnalle todella huono idea ja sain iäksi mukanani kulkevan lisänimen: ”Se hirsimökkiläinen”.

Mökin rakennusaikana sain vastaanottaa muutamankin puhelun liian suurista ikkuna-aukoista jne. ja sain selitellä, että ikkunat tulevat valmiina rakenteina, eikä ehkä kannata arvostella keskeneräistä, jos ei tunne hirsimökin rakennustapaa. Mökki valmistui muutamassa viikossa ja minun mielestäni se on kaunein mökki alueella. Mökin pintamateriaali on tosin pystylaudoitus, kuten sen rakennusmääräysten mukaan tulee olla, mutta sehän on vain lisälämpöeriste. Tämä epätyypillinen mökinrakennusmateriaali Helsingissä herätti kuitenkin jo alusta alkaen sellaisen tunnelman, että en oikein kuulu ”joukkoon”.

Aiemmin minulla oli myös chihuahua-rotuinen koira, Unski, joka mökillä vartioi terassilla makoillen ohikulkijoita. Yksi hallituksen jäsen kertoi minulle, että kerran hallituksen kokoukseen oli toimitettu valokuva suuresta ulosteesta, jonka kuvan toimittanut henkilö oli kertonut olevan sen Hirsimökkiläisen koiran jätöksiä, joita minä en muka kerää maasta, kun ulkoilutan koiraani. No, onneksi jokainen hallituksen jäsenistä tiesi koirani koon ja joutui vastaamaan, että koira itsessäänkään ei ole tuon kuvan jätöksen suuruinen, joten nyt kuvan ottajan on täytynyt erehtyä. Naivisti olin iloinen, että joku oli puolustanut minua, ja ihan hallituksen toimesta.

Kun koirasta muutama vuosi sitten aika jätti, löytyi uusi harmituksen aihe; sen Hirsimökkiläisen auto, eikä mikä tahansa auto, vaan BWM! On kerrottava, että mökkiläisillä on ihan hienoja autoja muillakin ja varmaan kalliimpiakin kuin minulla, mutta minä olen ”se Hirsimökkiläinen”.

Edellisestä autostani oli yhtenä yönä viillelty sivut auki jollain terävällä esineellä ja jokainen autoilija tietää, että tuollaisen korjaaminen on aika kallista. Mökkialue on aidattu ja portit suljetaan klo 21.00, joten tekijän täytyi olla mökkiläinen. Sanottakoon, että lähinaapurillani oli samanlainen auto kuin minulla ja hänenkin autoonsa kohdistui näitä pieniä tuhotöitä, jopa niin, että hän ilmoitti niistä poliisille. Lohdutin häntä, että taisivat sekoittaa meidän samanlaiset autot keskenään. Hänellä on nimittäin lautamökki.

No, minähän olen viettänyt mökilläni ihan mahtavaa viljelijan elämää, nauttinut nyt siis n. 20 vuotta Helsingin kauniista kesistä ja pyrkinyt olemaan siellä siirtolapuutarha-alueella aika huomaamaton. En ole osallistunut yhteisiin puuhiin tai kuppikuntiin. Saunamajurina olen tosin ollut muutaman kerran, sillä siirtolapuutarhurin elämään kuuluu tietty tuntimäärä yhteisiin talkoisiin osallistumista, tai jos ei osallistu, pitää maksaa rahalla nuo tunnit. Vuosikaudet maksoin itseni vapaaksi noista tehtävistä, mutta nyt eläkkeellä olen osallistunut, kun on ollut enemmän aikaa. Saunamajurin tehtävä tarkoittaa alueen saunan lämmittämisen, lippujen myynnin ja saunan siivoamisen saunaillan päätteeksi ja tähän kokonnaisuuteen uppoaa noin 8 tuntia kerrallaan. Parilla saunamajurivuorolla selviää koko kauden talkootyöstä ja mm. tämän kesän saunamajurin tehtävästä on vastannut viljelijän apulainen, eli puolisoni.

Näihin saunavuoroasioihinkin olen vaikuttanut. Ennen tiistain ja lauantain saunavuorot menivät siten, että naisten vuoro oli 17-19 ja miesten 19-21. Aina! Vaadin, että edes toisenä päivänä naisten vuoro olisi myöhäisempi, jotta vielä töissä käyvät naisetkin ehtisivat saunaan. Sain kyllä saunovien miesten vastaiskun, mutta nyt naisten saunavuoro myöhäisempään aikaan on tiistaisin – tietysti. Vaihtuvat päivät eivät ole vielä menneet läpi. Mutta, miettikää; kesäiltana jo kello 17 saunailta, ihan liian varhaista. No, näillä ehdotuksillani Hirsimökkiläisen elämä ei ainakaan helpottunut.

Ja nyt siihen tunnelman pilaavaan autoon; Tänä kesänä tapahtui yhden viikon aikana seuraavaa: Vietin todella pitkästä aikaa yön yli yhdessä oloa tyttäreni kanssa mökillä. Laitoimme ruokaa ja saunoimme ja juttelimme ja meillä oli todella mukavaa. Kun seuraavana päivänä olimme lähdössä mökiltä ja kävelimme parkkipaikalle, joku oli piirtänyt autoni takaikkunaan ison miehen falloksen. Pahoitin kyllä mieleni siitä, että tyttäreni joutui näkemään moista typeryyttä, vaikka hän oli kyllä tietoinen, että en ole mikään suosikkityyppi alueella. No, pesimme lasin siinä parkkipaikalla ja ajoimme pois.

Tästä parin päivän päästä istuin mökkitontillani aurinkotuolissa iltapäivällä kaikessa rauhassa lukemassa kirjaa, kun kuulin jonkun vanhemman miesäänen huutelevan mökkini pihapiirin ulkopuolella. Asiaan tuntemattomille kerrottakoon, että siirtolapuutarha-alueella kenenkään tontille ei saa mennä ilman kutsua tai lupaa. Meidän tontti on niin kasvusten sisällä piilossa, että pihapiiriin ei edes näe ulkopuolelta. No, täällä ollaan, vastasin huutelijalle. Ääni kysyi minulta, että onko parkkipaikalla oleva musta BWM minun. Vastasin, että joo, kyllä on. Sen jälkeen hän kysyi, että onko BWW:ssä sellainen ominaisuus, että kun sellaisen hankkii, niin kauppaan kuuluu ominaisuus, että osa omistajan aivoista häviää?!! Miten niin, yritin kysyä. Miesääni vastasi, että siltä se hänestä vaikuttaa. No, en tiedä, miksi hän niin ajatteli, mutta tässä vaiheessa minullakin sappi jo himan kiehahti ja sanoin pari rumaa sanaa kaverille ja pyysin häntä poistumaan ja jättämään minut jo rauhaan.

Tästä meni taas pari päivää ja sain mökille vieraksi veljeni tyttäret. Niin, kun puhun näistä tyttäristä, niin he ovat kaikki jo kolmenkympin paremmalla puolella, siis aikuisia nuoria naisia. Keräännyimme mökille mennäksemme pahamaineisella autollani Espooseen isääni ja heidän pappaansa tapaamaan. Saapuessamme parkkipaikalle ja ollessamme menossa autoon, viereeni pysähtyi näiden veljentyttärien ikäinen nuori nainen jarrut kirskuen, pyörällään. Tämä näytti tyhjää tilaa autoni takana parkkipaikalla ja sanoi minulle, että tästä pitää sopia paloautolla ohi. No, katsoppa, tästä mahtuu vaikka kaksi paloautoa rinnakkain, vastasin nuorelle naiselle. Hän jäi siihen huokailemaan ja kysyin, että ahdistaako sinua jokin, kun hän näytti niin tuskaiselta. ”Joo, ahdistaa, tuo sinun auto pilaa minun tunnelman!!” Veljen tyttäreni katsoivat ikätoveriaan aivan ihmeissään ja heitä koko juttu alkoi naurattaa. Matkalla Espooseen kerroin heille, millaista kohtelua yksi mokoma auto alueella aiheuttaa, eivätkä nämä pohjois-Suomen kasvatit voineet ollenkaan ymmärtää koko absurdia tilannetta.

Miksi kerron tästä? Kerron siksi, että minäkin olen alkanut ymmärtää, että ihmiset ympärillä näyttävät todellakin olevan ahdistuneita, kuka mistäkin. On suorastaan pelottavaa, että elämme maailmassa, jossa kaiken tämän hyvinvoinnin keskellä näinkin käsittämättömät asiat, kuin jonkun mökkimateriaali tai automerkki voivat saada noin suuria tunnereaktioita aikaiseksi. Ymmärrän hyvin, että maailmantilanne ja lähellä olevat sodat ahdistavat, ne ahdistavat minuakin. Mutta, että minun auto voi ahdistaa jotakin. Luulen, että auto on vain helppo osoite, kun ei oikein tiedä, mikä ahdistaa. Meidän suomalaisten ahdistusta on tutkittu ja etenkin nuorten ihmisten ahdistuksen kasvuvauhti on todella huolestuttavaa.

Voisiko olla mitenkään mahdollista, että ihan jokaisesta sodan uhan käänteestä ei kirjoitettaisi ja mahdollisia tulevia uhkakuvia maalailtaisi joka päivä jokaisessa sanomalehdessä ja muissakaan medioissa? Oikestaan nuo ennusteetkin ovat aina vain jonkun ”asiantuntijan” arvailuja siitä mitä on tekeillä tai mitä saattaisi tapahtua seuraavaksi. Ne ovat henkilökohtaisia ennusteita ja mielipiteitä, ei faktoja.

Kun minä ostin tuon siirtolapuutarhamökin ja purin vanhan mökin pois, niin sen mökin tiivisteinä oli käytetty vanhoja Helsingin Sanomia 30-luvulta ja silloinkin etusivun otsikko kysyi: Voiko Suomi säästyä sodalta? No, vastaus tiedetään nyt, että ei voinut.

Kun minä olin lapsi ja vielä alakoulussa, pelättiin jotakin sotaa, en tosin muista enää, mitä. Ystäväni isä lohdutti, että jos sota syttyy, mennään heidän mökilleen, eikä meitä sieltä metsän keskeltä kukaan löydä. Se auttoi. Eiköhän lisättäisi positiivisista asioista viestimistä, eikä puhuttaisi aina vaan sodan uhkasta! Tämä pelotteluhan alkaa vaikuttaa jo koko maan talouteenkin, kun kukaan ei osta asuntoja tai tee Suomeen investointeja, saati lapsia! Kaikkihan voi tuhoutua yhdessä iskussa. Ei olla itse se isku itsellemme ja meidän lapsillemme. Valetaan uskoa tulevaisuuteen, ja kuten nykyisin on tapana sanoa, manifestoidaan rauhaa ja hyvää, niin se alkaa tapahtua. Jos me manifestoidaan koko ajan pekoa ja uhkaa niin sekin alkaa tapahtua tai on alkanut jo!

Iloa ja uskoa hyvään alkavalle syksylle, ihan jokaiselle!

Susanna