Olen nauttinut nyt reilun vuoden eläkkeellä olosta ja ”eläkeangstin” jo hieman alkaessa helpottaa, on ollut mielenkiintoista seurata kirjoituksia myös työelämästä ja pysyäkseni ajan tasalla, silmäilen myös Linkkaria. Kirjoittelen tässä muutamia tekemiäni huomioita, joita tarkastelen tietysti näin ”kokemusasiantuntijan” roolista.

Huomio nro 1. On tärkeää satsata omaan hyvinvointiin ja omiin arvoihin

Mitä tahansa mediaa lukiessa törmään artikkeleihin, jotka käsittelevät hyvää johtamista ja työhyvinvoinnin merkitystä ja se on tietysti tärkeä asia. Mitä se sitten oikeasti tarkoittaa ja miten sellainen saavutetaan – onkin ihan eri juttu. Tarjolla on mitä suurin kirjo erilaisia valmennuksia ja koulutuksia, jotka antavat ymmärtää, että kurssin jälkeen muuttuu itse ja oppii ymmärtämään, mitä hyvä työelämä ja elämä muutenkin, on. Näinköhän, uskallan hieman epäillä, vaikka toivoisin, että lupaukset pitäisivät paikkansa – joissakin tapauksissa ne tietysti pitääkin paikkansa. Eteen on tullut kuitenkin sellaisia kysymyksiä kurssimarkkinoinnissa kuin ”Tämä on tarkoitettu sinulle, jolla on periaatteessa kaikki hyvin, olet uralla ja elämässä menestynyt, mutta olet silti jatkuvasti stressaantunut ja sulla on tyhjä olo” tai ” työ ja sen tekeminen hallitsee vahvasti elämää ja koet, että sulla ei ole aikaa tehdä asioita ihan vain huvin vuoksi ja omaksi iloksi” ja ” miten kehityt hyväksi tiimipelaajaksi”. Tärkeitä asioita ihan kenelle tahansa opittavaksi.

Sanoisin, että mikään koulutus ei ole turhaa ja asiat kyllä tarttuvat elämänlankaan itse kullakin – ainakin pieninä palasina silloin tällöin käytettäväksi. Aika usein tapahtuu kuitenkin niin, että oppien vieminen arkeen ei olekaan ihan helppoa, sillä siellä arjessa ovat ne samat vanhat arkiasiat ja ihmiset kuin ennenkin ja olen usein huomannut, että hetken kuluttua mennään aika tavalla vanhalla kaavalla, vaikka itse olisi ymmärtänyt, mitä pitää tai kannattaisi muuttaa tai muuttua.

Jokaisella työpaikalla on niin monta erilaista persoonaa kuin työntekijöitäkin on. Niin myös täällä oloneuvoksen maailmassa. Näistä jokainen ajattelee ja suhtautuu asioihin oman henkilökohtaisen kokemustaustansa ja arvojensa mukaisesti. Koulutuksella on tietysti myös iso merkitys, mutta en puutu tässä siihen lainkaan siksi, että oletan kaikkien olevan koulutustaustansa mukaisesti omilla paikoillaan, vähintään.

Työelämän vaatimukset ovat nykyisin enemmän henkisiä; pitää olla rohkea, ymmärtävä, osaava, tunneälykäs, luotettava, arvostava, lähes kaikki positiiviset adjektiivit omaava, mutta silti terveesti itsekäs. Mikäpä siinä, mutta joskus olisi hyvä miettiä myös sitä, että tärkeintä on saada ne työt tehtyä hyvin, sillä niihin asioihin työnantaja vaihtaa jokaisen palkan. Moni työnantaja uskoakseni painii hyvän työnantajan maineen saavuttamiseksi, sillä tosiasia on myös se, että nykyisin työntekijät asettavat työhakemuksiaan lähettäessään suuren painoarvon ”hyvälle” työnantajalle. Käytännössä tämä tarkoittanee sitä, että työnantaja voi ainakin esittää tarjoavansa kaikenmaailman sirkushuveja, kehittymismahdollisuuksia ja etätyöoikeuden ollakseen varteenotettava ehdokas työpaikkakiinnostavuudessa. Tässäkin jäin miettimään sitä, että miksi työnantajan pitää kehittää työntekijää, jos hän nyt vastaa sitä tarvetta, jota työpaikka nyt tarvitsee. Tarkoitan kehittämisellä muuta kuin teknistä osaamista. Ehkä ajattelua voisi kääntää siten, että miten työntekijä pystyisi kehittämään työtä työnantajalle taloudellisempaan suuntaan.

Täällä eläkkeellä tuntuu joskus kummalliselta, kun sen eläkkeen saa joka kuukausi vaikka en tekisi yhtään mitään, laiskottelisin vaan. Huomaan, että minuun on syvään iskostunut luterilainen työmoraali ja joskus tämä tuntuu jopa väärältä. Meidän eläkeläisten tuleekin itse kehittää tätä oloneuvosten maailmaa, jotta se vastaisi haluamaamme ja tekisi elämästämme mielekkään ja on hyvä, jos kokemusta tähän kehitystyöhön on kertynyt jo työelämästä.

Oloneuvoksena antaisin ohjeen, että älä yritä olla parempi kuin oletkaan. Hyvällä asenteella ja sillä, että tiedät miksi työtäsi teet, pärjäät ja sen pitäisi riittää. Ei siellä työpaikalla olla lähtökohtaisesti viihtymässä, vaan antamassa oma työpanos työnantajalle, joka korvaa työpanoksesi sinulle sovitusti. Esimiehenä tai johtajana voi toimia kuin omassa perheessä; ole selkeä, aseta selkeät rajat ja vastuut, seuraa niitä ja palkitse hyvät suoritukset tasapuolisesti. Tästä tulee helppoa kun ajattelet, että työntekijäsi ovat perheen jäseniäsi, eli rakkaudella ja rajoilla (tässä oletan, että kyseessä on tervesuhteinen perhe!).

Satsaa ennemminkin siihen, että sinulla on mukavia ystäviä ja kivaa tekemistä omalla vapaa-ajallasi, sillä se sinua lopulta kantaa, vaikka työ loppuisi jostain syystä tai jäisit vaikka eläkkeelle. Jos kaikki pelimerkit on asetettu työhön, olet aika onneton työn loppuessa, vaikka olisit käynyt millaiset onnellisuuskurssit työnantajan kustannuksella. Eläkkeellä nuo onnelisuusvaatimukset ovat ihan samansisältöisiä ja jotta ”täällä” selviytyisi kannattaa olla sellainen kuin on, eikä asettaa itselleen utopistisia tavoitteita kaiken kattavasta onnellisuudesta.

Huomio nro 2. Ulkonäköpaineet työssä vs eläkkeellä

Kirjoitin oman huomioni jo aiemmin ikäsyrjintään liittyen, eikä minulla ole siihen mitään uutta lisättävää, eikä myöskään omakohtaista kokemusta, melkein päinvastoin. Tämä asia nousi kuitenkin taas esille, kun iltapäivälehdet julkaissivat entisen pm Sanna Marinin uudet promokuvat. Kuvat ovat tietysti kauniita ja voi hyvä sylvi sitä hehkutusten määrää kommenttikentissä. Jopa jotkut samat ihmiset, jotka kauhistelevat ikäsyrjintää ja etenkin naisen iän merkitystä uramarkkinoilla, hehkuttavat kauniita kuvia nuoresta naisesta. Ihan niinkuin kauniit kuvat kauniista kasvoista ammattilaisen hienona työnjälkenä tekisivät kuvauskohteesta älykkään ja kaiken osaavan huippuammattilaisen. No, kiitosta on aina kiva saada, mutta samalla tulee kyllä antaneeksi kasvot tavoitenaisihanteelle, myös työelämässä. Marinin kuvan rinnalla tavan arkinen, älykäs, jo hieman ikää ja kiloja saanut etevä nainen siirtyy siististi sivuun jossakin hakuprosessissa. Asetamme siis me naisetkin näitä ulkonäköpaineita ihan itse alleviivamalla kauneutta silloinkin kun kyse on urasta ja menestymisestä. Älykääpiöstäkin saa ammattikuvaajan avulla viisaan näköisen ihmisen! Mallimarkkinoilla on ihan eri asia, mutta nyt puhutaan muunlaisesta työelämästä. Noita Marinin kuvia ei varmaankaan ole otettu perhealbumia varten, vaan kansainvälistä uraa varten. Huippuosaaja on tässä tapauksessa kuvaaja, ei kuvauksen kohde!

Eläkeläisten maailmassa on tässäkin ihan samat vaatimukset. Media ja mainonta suoltaa tuhatmäärin mitä erilaisempia kasvojoogaharjoituksia, joilla ilme näyttää nuorekkaammalta ja mielikuvituksellisia hoitoja ehkäistä ryppyjä. On mahtavia viedoita torjua vatsamakkaroita tai jos ne ovat jo tulleet, niin poistaa niitä. Ruokavalioilla saadaan muutamassa viikossa kertyneet kilot pois. Eläkeläisellä on siinä mielessä helpompaa, että joskus voi käyttää vaikka tunnin noita videoita ja ohjeita katsellessa ja selaillessa ja siinähän se päivän hyvinvointituokio jo sitten olikin.

Huomio nro 3 Kelpaanko tällaisena

Jos en kalpaa tällaisena, niin mitä sitten? Ja kenelle työpaikalla pitäisi kelvata? Eikö tärkeintä ole se, kuten jo aiemmin kirjoitin, että työ tehdään mallikkaasti ja annetaan työpanos, jota työnantaja odottaa. Entisenä työnantajan edustajana sanoisin, että jos olen valinnut ottaa jonkun henkilön töihin, niin hän on kelvannut sellaisenaan. Kyllä sinä kelpaat! Eläkeläisenä on hieman pakkokin ajatella, että kyllä kelpaan, vaikka en tiedä kenelle, itselleni ehkä ja siinä se hyvä puoli onkin, että rimaa voi nostaa ja laskea itse aina omien vaatimusten mukaan, mutta siten, että aina on kelpaamis-puolella.

Viimeisen vuoden aikana olen menettänyt myös muutaman lähipiirin ihmisen ja näin eläkeiässä huomaa, että maailma jatkaa kulkuaan, vaikka joku poistuu keskuudestamme. Se niistä korkeista ansiomerkeistä ja maallisista meriiteistä; jokainen lähtee vuorollaan eikä meistä juuri jälkiä jää, vaikka moni niin kuvitteleekin. Sama koskee työelämää, eli kun jäät eläkkeelle, työpaikka jatkaa kulkuaan eikä sinua siellä kukaan kaipaa ja näin sen pitää ollakin. Tämä voi kuitenkin yllättää monen, ellei sitä ole miettinyt etukäteen. Eli jos elämäsi perustuu vain työorientoituneisiin asioihin ja ihmisiin, niin eläkkeelle jäädessä ne jäävät pois ja huomaat olevasi aika yksin, jos sinulla ei ole ollut muuta elämää.

Nuoret uuden alussa

Pian on se päivä, jolloin vietetään koulujen päättymistä ja valmistumisia. Olin oman lapseni yo-tilaisuudessa vuosia sitten ja mieleeni jäi riemuylioppilaan puheenvuorosta se, että ei ole kiirettä mihinkään. Kannattaa kuulostella, mistä on aidosti kiinnostunut, tehdä töitäkin ja mitä tahansa töitä, sillä työ ja elämä opettaa. Uraakin ehtii vaihtaa vaikka monta kertaa, jos siltä tuntuu, joten nyt-valinnat eivät tarvitse olla loppuelämän valintoja. Opintojen jälkeen ehtii olla niin kauan työelämässä, että pienestä vapaudestakin kannattaa nauttia vielä kun voi!

Toivotan kaikille valmistuville ja opintonsa päättäville ihanaa kesää ja suhtautukaa elämään uteliaasti ja toiveikkaasti. Minustakin piti tulla lentäjä, mutta päädyin öljy-yhtiöön töihin ja nyt olen tyytyväinen Oloneuvos!

Susanna