Oletko koskaan huomannut, miten kevään ensi merkit saavat sinut heräämään talvihorroksesta? Luonto herää henkiin, ja kaikkialla ympärillämme on uutta elämää. Yksi merkki tästä uudesta alkamisesta on mökkikauden virallinen avaus toukokuun 1. päivänä.

Kun mökkialueemme vedet laitetaan päälle, odotamme jännityksellä, ovatko putket ja hanat säilyneet ehjinä kuluneen talven yli. No, eiväthän ne olleet – taaskaan. WC:n hana oli saanut osumaa pakkasesta, kun mökkialueella tehtiin isoa sähköremonttia ja sähköt olivat poikki myös silloin kun pakkaset olivat kovimmillaan ja peruslämpö mökillä katkesi. Vaikka putket syksyllä puhalletaan tyhjiksi, jää niihin kosteutta sen verran, että vahinko voi tapahtua, kuten nyt tapahtui. No, totuttuun tapaan Töölön putkiliike paikalle ja ammattimies vaihtoi hanan uuteen. Muita talven vahinkoja ei onneksi ollut. Kun vihdoin ensimmäiset vesipisarat solisevat hanasta, mökki herää eloon. Pesuhuoneen putket täyttyvät vedellä, ja saunan kiuas alkaa lämmetä. Se on hetki, jota on odotettu pitkään – hetki, joka merkitsee kesän virallista alkua.

Ensimmäiset päivät mökillä ovat täynnä puuhaa, kun kaivetaan esiin puutarhakalusteet, avataan ikkunat ja suursiivotaan mökki talven jäljiltä. Meillä on mökillä myös poreallas, jonka tyhjennys, pesu, suodattimien vaihto ja uudelleen täyttö on koko päivän homma, mutta sen hoitaa Viljelijän apulainen, eli puoliso. Kun ”työpäivän” jälkeen mökin jättää odottamaan yön yli, niin seuraavana päivänä altaan vesi on jo kylpykuntoista, eli 38 asteista. Mökkisaunakausi voi alkaa. Viljelijan apulainen oli leikannut hedelmäpuiden vesiversot jo silloin, kun minä olin vielä Kuusamossa laskettulureissulla. Vadelmapensaat reunustavat tonttia ja niiden kevätleikkaus on aikamoinen peppujumppa ja ilman kunnollisia varusteita myös kädet ja kasvot saa naarmuille. Harvennuksen jälkeen mietin aina, että poistinko kaiken kasvillisuuden ja kasvaako paikalle uudet vadelmat. Joka vuosi on kasvanut ja tontti umpeutuu täysin omaan rauhaansa.

Meillä on mökkimatkaa vain 8 km, joten sinne on helppo mennä vaikka piipahtamaan tai voi jäädä pidemmäksi aikaa ja kaikki kaupungin palvelut ovat ihan vieressä. Ihan paras tapa mökkeilylle minun makuuni. Kun ostin mökin toistakymmentä vuotta sitten, halusin sen olevan kaupungissa, jotta uskallan olla siellä halutessani vaikka yksin yötä. Olen korpi-Kuusamosta kotoisin ja tottunut kyllä ihan erämaatyyppiseen luontoon ja Karhunkierroksenkin olen kiertänyt jo 10 vuotiaana kahden ikätoverin kanssa ensimmäisen kerran ilman puhelimia tai muita yhteysvälineitä sivystyneeseen maailmaan, mutta minusta on tullut aikuisena hieman arka metsässä liikkuja. Katsoin joskus teini-iässä Tappajakarhu-elokuvan, joka kertoi Kanadassa elävistä harmaakarhuista ja se oli siinä. Näen karhuja metsässä ja kuulen niiden hengityksen, vaikka oikeasti en ole koskaan nähnyt luonnossa vapaana liikkuvaa karhua. Olin joskus vuosia sitten veljeni ja hänen puolisonsa sisarusten kanssa Venäjällä Oulangan kansallispuistossa. Se oli ehkä kauneinta luontoa, mitä olen omin silmin koskaan nähnyt. Meillä oli oppaana Tatiana, kansallispuiston intendentti. Kerran kun retkeilimme satumaisen kauniissa metsässä, joka oli maastoltaan valkoista pehmeää sammalta ja pystyyn jäänyttä kelometsää, sanoin Tatianalle, että nauttisin tästä vielä enemmän, jos en tuntisi koko ajan karhun silmiä selässäni. Tatianaa nauratti ja hän lohdutti minua sanoen, että voin olla huoletta, olemme koko ajan jonkun silmissä, mutta se on venäläinen sotilas, ei karhu. Jos karhu jostain syystä ilmantuisi, sotilas kyllä ampuisi sen heti. Nythän tuo kommentti kuulostaa jopa irvokkaalta, mutta silloin se olisi turvallista. Maailma oli erilainen silloin.

No, mökkeilystä vielä sen verran, että kenelle tahansa tekisi hyvää kävellä paljain varpain aamukasteisella nurmikolla, kuunnella lintujen kasvavaa laulukonserttoa, kunnes se Juhannuksen jälkeen hieman vaikenee, oppia erottamaan sieltä lempiäänensä, joka minulle on mustarastaan laulu, katsella, kun kasvit nousevat kurkottelemaan auringon valoa kohden ja ihmetellä joka päivä yhä vihreämmäksi muuttuvaa maisemaa. Nykyisin kaikki tuntuvat olevan vihreiden ajatusten ja luonnon puolustajia, mutta olen usein miettinyt kuinka moni on koskaan esim. istuttanut puita. Minä olen istuttanut 10 puuta omalle pienelle tontilleni ja kaatanut yhden lahon omenapuun. Meillä onkin puolison kanssa sellainen lausuma, että puiden istuttaminen kannattaa aina. Ne ovat aikamoisia hiilinieluja. Mökillä on myös suuri rauhoittava vaikutus. En oikein tiedä, mistä se johtuu, mutta usoisin, että se johtuu juurikin noista suurista puista ympärillä. Metsä rauhoittaa, sanotaan ja se on kyllä totta. Mökillä minua kutsutaan viljelijäksi ja puoliso on viljelijän apulainen. Tämä työnjako toimii hyvin!

ja se muutama sana äitiydestä

Sain olla elämäni ensimmäistä kertaa Babyshowereissa viime viikonloppuna. Kun minä oli siinä iässä, jolloin lapsia tehtiin, ei tunnettu vielä koko Babyshower-termiä Suomessa – tai ei ainakaan meidän ystäväpiirissä. Oli siis niin kaunista kokoontua nuorten naisten, tyttäreni ystävien, kanssa brunssille yhden heistä kotiin ja ns. yllättää tuleva äiti hänen saapuessaan tilaisuuteen oman äitinsä kanssa. Nämä nuoret naiset ovat niin ihania ja fiksuja ja niin hyviä ystäviä, että tunsin jopa jollakin tapaa ”pyhää tunnettä” seuratessani heidän yhteenkuuluvuuttaan ja rakkaudenosoitusta uudelle tulevalle äidille, jonka pienokaista me kaikki olimme toivottamassa tervetulleeksi tähän maailmaan. Olin joskus ajatellut, että babyshowerit ovat amerikkalaista hömppää, mutta ihanaa olla väärässä! Nämä nuoret naiset ovat jo paikkansa löytäneet ja heidän ystävyytensä on todella koskettavaa. Se alkoi jo Kampin päiväkodista ja jatkuu yhä lähes sisarellisena.

Vaikka maailma on tällä hetkellä aikamoisessa kaaoksessa ja kaikkien tutkimuksienkin mukaan nuoret naiset kokevat yksinäisyyttä, epävarmuutta ja turvattomuuttaa, niin kyllä minulle tuli sellainen tunne, että lapsia uskalletaan edelleen tehdä ja äitiys ei ole muuttunut miksikään – jos ei oteta huomioon sitä, että odottava äiti ei nykyään minusta saa syödä mitään ja muutenkin odotusaika tuntuu olevan hieman varjellumpaa kuin meidän aikana.

Äitienpäivä on tulevana sunnuntaina ja muistelen suurella rakkaudella omaa edesmennyttä äitiäni. Hän synnytti minut Kuusamon terveyskeskuksen hoitajien pukuhuoneeseen, kun sairaala oli täynnä meitä”Juhannuslapsia”. Hän perusti oman yrityksen 2 viikkoa syntymäni jälkeen ja oli yrittäjä siihen saakka kun myi yrityksensä ja jäi eläkkeelle hieman yli 60-vuotiaana. Hän tuoksui Miss Diorille, josta tuoksusta lapset aina tiesivät, jos mummu oli käynyt kylässä. Olen ennenkin kirjoittanut, että olen kasvanut vahvojen naisten keskellä ja nyt toivon, että omat lapseni voivat todeta saman. Kun babyshowereissa katselin näitä nuoria ihania naisia elämänsä alkutaipaleella, minulle tuli ihana tunne siitä, että heillä kaikilla on ollut hyvät naisen- ja äidinmallit ympärillään ja varmasti he itse ovat myös hyviä äitejä ja naisen malleja omille lapsilleen ja kummilapsilleen. Äidinrakkaus omia lapsiaan kohtaan on varmaan suurin rakkaus maailmassa. Olen kuulllut omilta lapsiltani, että minä olen ollut aina hyvin työorientoitunut ja työ on ollut aina etusijalla. Tämä yllätti minut, kun kuulin siitä hieman ennen eläkkeelle jäämistäni, sillä vaikka myönnän ajatuksen tästä, niin koskaan se ei ole ollut niin tärkeää, kuin olla äiti ja kokea äidin rakkautta omia lapsia kohtaan.

Rakkautta kaikille lapsille ja heidän äideilleen!

Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille!

Susanna